On kuin kuolema, kulkis varjona,
aina sinne minne meen.
On kuin kuolema, astuis kannoilla,
joka ainoon askeleen.

Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.

Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkk?¤?¤ helin?¤?¤.
Yst?¤vi?¤?¤n kuinka yst?¤viksi nimitt?¤?¤,
kun yksik?¤?¤n ei toden tullen j?¤?¤.

Kadut kaupungin, joskus mittasin,
nuorukainen huoleton.
Nyt m?¤ laahustan, el?¤n noutajan,
se mut saavuttava on.

Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.

Paljon loistokkuutta osakseni sain,
mut puheet oli pelkk?¤?¤ helin?¤?¤.
Yst?¤vi?¤?¤n kuinka yst?¤viksi nimitt?¤?¤,
kun yksik?¤?¤n ei toden tullen j?¤?¤.

Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja edess?¤ni ootti m?¤?¤r?¤np?¤?¤.
Voima karkasi - tuuli vei,
ja puheet oli pelkk?¤?¤ helin?¤?¤.