Kylm?¤ poskillaan, tuuli hiuksissaan,
h?¤n katsoo mua ja hymyilee,
vaikka viiman tuntee, ja v?¤risee.
K?¤tt?¤?¤n ojentaa, pyyt?¤?¤ kattoa,
h?¤n y??t?¤ varten ja sanoilleen
painon laittaa ja kuiskailee.

Karheaa ja kaunista,
on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa.
Kirpe?¤?¤ ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Niin hento varreltaan, silm?¤t tulvillaan,
on kuvia ja sanoja,
kun h?¤n kertoo mulle matkoistaan,
pid?¤ l?¤hell?¤, sanoo silmill?¤?¤n,
ei y?? t?¤?¤ jatku aamulla,
kun silloin t?¤ytyy jatkaa taas.

Karheaa ja kaunista,
on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa.
Kirpe?¤?¤ ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Toiset meist?¤ luodaan
kulkemaan ja katsomaan,
kun aurinko puiden p?¤?¤lle nousee
ja varjot valaisee.

Karheaa ja kaunista,
on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa.
Kirpe?¤?¤ ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Karheaa ja kaunista,
on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa.
Kirpe?¤?¤ ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.