|
Kylm?¤ poskillaan, tuuli hiuksissaan, h?¤n katsoo mua ja hymyilee, vaikka viiman tuntee, ja v?¤risee. K?¤tt?¤?¤n ojentaa, pyyt?¤?¤ kattoa, h?¤n y??t?¤ varten ja sanoilleen painon laittaa ja kuiskailee.
Karheaa ja kaunista, on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa. Kirpe?¤?¤ ja raikasta, yksinkin on vaeltaa. Silti aina tarvitsee kohteen tunteilleen, muuten kaatuu ja putoaa, jos muuta haluaa.
Niin hento varreltaan, silm?¤t tulvillaan, on kuvia ja sanoja, kun h?¤n kertoo mulle matkoistaan, pid?¤ l?¤hell?¤, sanoo silmill?¤?¤n, ei y?? t?¤?¤ jatku aamulla, kun silloin t?¤ytyy jatkaa taas.
Karheaa ja kaunista, on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa. Kirpe?¤?¤ ja raikasta, yksinkin on vaeltaa. Silti aina tarvitsee kohteen tunteilleen, muuten kaatuu ja putoaa, jos muuta haluaa.
Toiset meist?¤ luodaan kulkemaan ja katsomaan, kun aurinko puiden p?¤?¤lle nousee ja varjot valaisee.
Karheaa ja kaunista, on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa. Kirpe?¤?¤ ja raikasta, yksinkin on vaeltaa. Silti aina tarvitsee kohteen tunteilleen, muuten kaatuu ja putoaa, jos muuta haluaa.
Karheaa ja kaunista, on t?¤?¤ll?¤ taivaltaa. Kirpe?¤?¤ ja raikasta, yksinkin on vaeltaa. Silti aina tarvitsee kohteen tunteilleen, muuten kaatuu ja putoaa, jos muuta haluaa.
|